Nyppii sit taas vaihteeks niin paljon olla täällä töissä et enpä sitten tiedä... Sitä vaan odottaa et kello tulis neljä ja pääsis kotiin peiton alle makaamaan piiloon maailmaa. Maailmaa johon ei voi luottaa. Maailmaa joka saa minut tuntemaan itseni huonoksi. Maailmaa joka on pettymyksiä täynnä. Maailmaa joka ottaa mutta ei anna.

Olen ihastunut. Mutta en uskalla olla. Koska olen aivan varma että se päättyy kuitenkin mun kannalta ikävästi. En vaan voi luottaa toiseen, koska olen niin pessimistinen... Ja onhan noita huonoja kokemuksia kertynyt miehistä ihan riittävästi et ei kauheen sinisilmäisesti suhtaudu asioihin.

No jotakin hyvää, työpäivä alkaa olee jo voiton puolella :) Tänään vois koittaa ahkeroida kotona ku sit ei taas loppuviikosta kerkee, eli siivota, tiskata ja pestä pyykkiä. Sit ku sais kämpän kuntoon niin vois käpertyä sinne sänkyyn kirjan kanssa. Kyllä näin teen!

Päivä lääkkeinä (tähän mennessä): Seronil 60mg, Truxal 25mg, Opamox 15mg ja Xanor 1,5mg.