No niin, tähän on nyt sitten tultu. Syödään laksatiiveja ja oksennetaan. Pakko kun ei kerran voi lopettaa syömistä. Olen niin täynnä inhoa vartaloani kohtaan että en tiedä miten kestän... Olo on kuin pullataikinalla, tuntuu että vaan leviän ja tursuilen ulos vaatteistani. En halua käyttää suurinta osaa vaatteistani koska näytän niissä ***vetin lihavalta. Ensi viikolla alkaa psykoterapia, katsotaan mitä sanottavaa tädillä on. Sanottavaa sillä varmaan on, mutta en jaksaa millään uskoa että se voi sanoa mitään mikä saa mut muuttamaan mun ajatusmaailmaa ja käsitystä itsestäni.

Kohta on kahvitauko ja siellä on luvassa kakkutarjoilu! Voin hyvällä omalla tunnolla syödä oikein ison palan koska menen kuitenkin heti oksentamaan sen pois. Sen kakun on parempi olla hyvää et saan siitä edes jotain mielihyvää. Sen hetken mulla on hyvä olla kun syön jotain hyvää mutta heti sen jälkeen tulee niin paska olo et ei mitään rajaa.

En halua nähdä itseäni ilman vaatteita koska olen pelkkää ihraa. Ja sitäpaitsi olen ruma. Olisin edes lihava ja kaunis. Mutta ei, minä olen lihava ja ruma. Vihaan vihaan itseäni.

Päivä lääkkeinä: Dosyklin, Metalax, Efexor ja Truxal.