Työkaveri kysyi tänään että miten menee ja vastattuani et ihan hyvin niin sanoi et hänen oli pakko kysyä kun näytin kuulemma iloisemmalta kuin aikoihin. Tunnenkin oloni ihan hyväksi koska olen saanut pidettyä syömiseni aisoissa ja sit ku on tuntunut siltä et on syöny liikaa niin sit olen oksentanut. Eli hymyilen koska paino on toivottavasti pudonnut, en tiedä onko koska en omista vaakaa. Täytyy tänään käydä porukoilla kylässä ja käydä salaa punnitsemassa itsensä. Painon on pakko ollut pudota! Jos se ei ole pudonnut niin masennun kyllä todella pahasti. Mä niin inhoan tätä kun en voi pukeutua niin kuin haluaisin koska olen niin lihava. Vaatekaappi on täynnä ihania vaatteita mutta en voi käyttää niitä koska en halua näyttää naurettavalta. Olisi ihana lähteä perjantaina ulos, mutta se riippuu ihan siitä mitä se vaaka näyttää. Jos se näyttää liikaa jään kotiin. Jos paino on pudonnut voin ehkä lähteäkin... Voi kun olen niin epävarma itsestäni. Eikä kellekään voi kertoa koska ne vaan sanoo et et sä näytä lihavalta, hah, niihän se terapeuttikin sanoi! Se on ihan sama mitä muut sanoo kun mä itse näen itseni lihavana niin se on sitten niin, piste.

Toivottavasti tää mun iloitseminen painonputoamisesta ei oo ennenaikaista. Vähän mä petyn jos se paino ei olekaan pudonnut. Ensi viikolla meen kampaajalle vaihtamaan kampausta ja sit meen ottamaan uuden lävistyksen, eli siihen mennessä painon pitää pudota jotta tunnen oloni kotoisaksi. Mä vaan en osaa olla näin painavana. Olis niin ihanaa saada uuden tukan ja uuden korun kumppaniksi uusi pienempi minä. Olenpas minä itsekeskeinen, minä ninä minä eikä kukaan muu! No, kai mulla on siihen oikeus.

Se terapeutilla käynti oli ihan perseestä. Se täti vaan puhu ja puhu ja mä sanoin aina välillä joo... Et  silleen . Sit se anto mulle kotiläksyn!? Lukee joku kirja, jonka nimee en enää ees muista. Joku itseapu-opas se taisi olla. Voin kertoo et ei nää mun ongelmat kyllä ratkee lukemalla mitään opuksia. Nyt yritän metsästää toista terapeuttia ja päätin et käyn nyt vielä kokeilemassa mut sit jos musta tuntuu et ei oo mun juttu niin annan terapeuttien terapoida muita ja jatkan itse painiskelemista ongelmieni kanssa.