Tänään on taas huono päivä. Kävin sitten eilen porukoilla punnaamassa itseni. Virhe. Paino oli tasan yhtä paljon kuin viimeksikin! Mitä teen väärin? Näin ei voi jatkua sillä mä en saa itseltäni rauhaa kun mietin vaan sitä miten ällöttävältä näytän kun olen näin iso.

Kävin just äsken ruokkiksella ja söin paljon, hain vielä lisääkin ruokaa ja sit ku olin saanut jälkuruuankin ahdettua itseeni niin sulkeuduin vessaan oksentamaan. Nyt tunnen itseni onnistuneeksi koska sain sen kaiken moskan ulos itsestäni. Ruoka on mun vihollinen, vihollinen joka on koko ajan mun mielessä ja jota vastaan yritän kaikin keinoin taistella. Ruoka on pahasta.

Hmm... Tiedän kyllä ettei oksentaminenkaan oo mikään oikea ratkaisu, mut tällä hetkellä se tuntuu toimivalta keinolta. Ja jos se estää mua leviämästä niin tulen käyttämään sitä jatkossakin. Ainoa kunnon ratkaisuhan olisi se että mua ei olisi olemassakaan. Silloin mun ei tarvis inhota itseäni koska mua ei olis. Joskus tekee vaan mieli mennä johonkin makaamaan ja jäädä siihen eikä koskaan enää liikkua mihinkään...

Mä syö ja inhoan itseäni. Mä katson peiliin ja nään ruman lihavan itseni. Mä ajattelen tulevaisuutta ja nään mustaa. Mä mietin rakkautta ja tiedän olevani loppuelämäni yksin. Mä kysyn miksi minä olen olemassa enkä tiedä vastausta.