Oi, olin niin onnelinen kun sain siltä eilen illalla viestin. Heti tulee hymy naamalle kun miettii sitä. Mä niin toivon että tää johtais johonkin eikä päättyis ennenkuin on alkanutkaan, kuten mulle yleensä käy. Jos tää loppuu jotenkin ikävästi niin mä oikeesti lopetan ees etsimästä ketään ja totean et mun on tyytyminen fyysiseen läheisyyteen... Se ei vaan tunnu enää hyvältä. Tulee jotenkin hyväksikäytetty olo vaikka itsehän mä siihen tilanteeseen olen halunnut. Ei vaan mun mielenterveys taida kestää sellaista enää. Mun huono itsetuntoni ei ainakaan parane siitä että kelpaan vain seksiin. Siksi olen nyt päättänytkin lopettaa seksisuhteeni parin hoitoni (vai oonko mä niiden hoito?) kanssa ja elää sitten lopun ikääni vaikka selibaatissa jos niikseen tulee. Ei vaiskaan, en mä kyllä ilman seksiäkään loppuikääni ajatellut olla, tykkään siitä ihan liikaa.